Kun tapaamme taas

Tunnethan minut,

muistathan minut,

jos vielä kohdataan?

Olethan vielä,

mulle tuttu siellä,

minne täältä matkataan?

Olenhan vielä,

se sama ystävä,

Jonka taakses jätit maailmaan?

Voimmehan vielä,

yhden kerran siellä,

Kanssas istua ja naurahtaa?

Minulla kestää

vielä vuosia täällä,

mutta lopulta me tavataan.

Vahva

"Onneksi juuri sinä,

kukaan muu ei tätä

jaksaisi kantaa."

Onneksi minä sain

nämä huonot kortit.

Minähän

osaan pelata.

Voittamaton pokerinaama,

    huijari vertaansa vailla,

        vaikka ketään en voita.

Sillä tässä pelissä

voi vain säilyä tai hävitä,

     koittaa nauttia hetkestä,

        yrittää unohtaa itsensä.

Mutta onneksi minä. Minähän olen vahva.

Minä olen

Minä olen vettä

olen meri, olen puro

Olen läpinäkyvää, mutta

maailman vääristän

Olen tulta

olen tässä, olen poissa

Olen tuhoaja, mutta

kiven läpi en polta

Olen ilmaa

olen henkäys, olen myrsky

Olen näkymätön, mutta

minut kyllä tunnetaan

Olen maata

olen kiveä, olen multaa

Olen ikuinen, mutta

muotoani muutan

Matka on vasta aluillaan

Matka on vasta aluillaan

kun ikkunat kiinni saa

ovet aukaistaan.

Ei voi kunnolla ymmärtää,

että matkan pää,

ei edes häämötä.

Uudet kasvot hämmentää,

olenko sama kuin ennen?

Vanha taakse jää,

se unelta näyttää.

Unessakävelijä olen ollut

ihan aina, niin oon kuullut

ja teen sitä taas.

Ei uskalla irrottaa ja pudota,

vaan luottaa ja uskoa

ois paljon helpompaa kai,

pysyä paikoillaan.

Olen niin valmis maailmaan

antaa tulla vaan

tänään ei pelätä saa

Mörkö

Tää on taas näitä päiviä

Kun mörkö mun sängyn alla

on todempi kuin tää maailma

Loistaa silmät kiiluvat

Tänään piru mun olkapäällä

Ei anna mun levähtää

se päätänsä nyökäyttää

kun suunnan väärän mulle näyttää

Onko sittenkin niin,

että kaikki hyvä kuviteltiin

Ja lopulta kuitenkin

On musta väri jokaisen enkelin?

Tänään kaikki on vaikeampaa

On kirvesmurhaaja mielen

ajanut nurkkaan mun järjen

se vuotaa kuiviin hiljalleen

Ehkä tää on se päivä

kun on mun aika luovuttaa

todeta, ”yritin taistella”

mut aina ei voi kukaan voittaa

Onko sittenkin niin,

että kaikki hyvä kuviteltiin

Ja lopulta kuitenkin

On musta väri jokaisen enkelin?

Rikkinäinen

Ootko nähnyt sä ihmistä

murtunutta niin

ettei sitä ehjäksi

kai enää saa

Ootko nähnyt sä ihmistä

joka vaan tuskaa

ääneen huutaa

ei voi muutakaan

Ootko nähnyt sä ihmistä

jolta viety on

elämän syy ja tarkoitus

kokonaan

Ootko nähnyt sä ihmistä

kauhun kangistamaa

joka vaan tuijottaa

seinää tuijottaa

Sillä tässä on sulle sellainen

Rikki, rampa ja viallinen

joskus ehkä vielä

kokonainen

ihminen

Hyväksyminen

Sinä olit

vettä käsissäni

Varpusten valtakunta

Tämä on varpusten valtakunta.

           Sirkutus soi loputtomasti

            enkä voi ymmärtää miksi

           kukaan ei huomaa

sen kauneutta.

Helsinki kävelee ohi.

Varpuset katoavat auringonnousuun

           illan hämärään.

Linnut eivät laula iltaisin.

Ja silti,

       Helsinki ei ole meidän.

Tämä on varpusten valtakunta.