keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Matkan huumaa on

Kävellä kohti
passintarkastusta.

Istua junaan,
kun ei tiedä,
minne on menossa.

Rakastua hetkeen,
jonka pian unohtaa.

Syödä
outoa ruokaa,
nähdä
outoja ihmisiä,
ajatella
outoja ajatuksia,
oudossa paikassa.

Löytää kotinsa
sydämestään,
jossa ei tiennyt
sitä edes olevan.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kaunis ihminen

Ei ole kultaa hiuksillaan,
           vain maantiepölyä.

Silmissään ei merta,
          pelkkä sammalmatto.

Ei siroja nilkkoja,
          vain kaksi tukkia.

Ei virheetöntä ihoa,
          vaan ryppyjä ja arpia.

Mutta eikö juuri pöly
ole aineista hienoin?
          Se matkaa maan ääriin
          Ei ole ketjuun sidottu.

Ja eihän meri edes elä,
mutta sammal kuhisee,
          se kasvaa, muuttuu
          etenee valoa kohti.

Sirous voi olla myös
suuri heikkous jaloissa;
          tukit kantavat jopa
          maailmantuskan painon.

Rypyt ja arvet ovat merkkejä
tämän kauniin ihmisen
elämästä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Uusi

Minä olen uusi,
olen suurempi,
olen erilainen.

Kuin metalli minä taivun,
kun elämä minua takoo.

Vaan enää en murru,
kuin lasi vasaran alla.

Sillä minä olen vahva,
minä olen heikko,
olen paljas,
olen naarmuuntuva.

Silti olen uusi.
Olen erilainen.

Minä.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Silloin satoi

Silloin satoi
koko päivän.

Eikä minua
huvittanut nousta.

Silloin,
kun puhelin soi.

Silloin,
kun äitisi soitti.

Sliloin,
kun sinä olit kuollut.

Silloin satoi
koko illan,
Kun taivaskin
Itki perääsi.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Runo sinusta

Tahdoin kirjoittaa
runon sinusta.

Runon sinun kauneudestasi,
joka kumpusi sisältä päin,
ehtymättömästä lähteestä.
Sinut muistetaan juuri siitä,
     yliluonnollisesta säteilystä.

Sinun lempeydestäsi, jota
osoitit kaikille, jopa niille
jotka eivät sitä ansainneet.
Sinun tekosi jäivät elämään
     meihin eläviin ystäviin.

Runon, jossa en säästelisi,
myöskään huonoja puoliasi;
et aina tullut kun sovittiin.
Sinulle oli mahdotonta
     olla pitkään vihainen.

Kertoisin myös ystävyydestä,
loputtomasta luottamuksesta,
Sielun siskojen rakkaudesta.
Mitä se oikeasti tarkoittaa
     olla toiselle paras ystävä.

Vaan ei paperi,
     ei päiväkirja
          ei pöydän pinta
Ei taivaan kansi,
     ei maa, ei meri
          ei avaruus riitä.

Sinä olit sinä,
minä rakastin sinua.
Kaikki tärkein on
kai sanottu siinä.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Huomenna

Väsynyt hetki
  tai päivä
    tai viikko
      kuukausi, vuosi.

Enkä minä oleta,
sinun ymmärtävän.
En minä odota,
sinulta enää mitään.

Itseltäni minä odotan,
      itseltäni vaadin,
huomenna taas enemmän.

Nyt olen väsynyt,
nyt en jaksa.
Siksi minulle
on annettu huominen,
ja huomenna uusi

huominen.

Päiväni on musta

Päivä on musta
  kuin yö,
            vaikka
ulkona paistaa aurinko,
viereisessä huoneessa nauretaan,
ja toisilla elämä voittaa.

Minun päiväni on musta
            ilman sinua.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kun sä lähdit pois

Mä pakenin lämpimään
mun elämää kylmää
Kotona kaikki muistuttaa
susta

Kilometreittäin matkaa
Jätän meidän välille
En haluaisi muistaa
Sinua

Mä juoksen, pakenen, lennän
vittu mä vaikka hiihdän
jos vain siten saan sut mun mielestä
mä oon niin pielessä
kun sä lähdit pois

Järjestän ohjelmaa
paikasta paikkaan
Silti vastassa kaikkialla
Sinä

Koitan kaikkea uutta
Yritän nähdä taikuutta
Maailmassa josta puutut
Sinä

Mä konttaan, ryömin ja itken
vittu mä sut musta kitken
Jos vain siten saan sut mun mielestä
mä oon niin pielessä
kun sä lähdit pois

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Verenpunainen

Pinkihtävät kynnet.
Maalasit ne aiemmin,
           kun olit vielä pirteä.

”Pistän monta kerrosta,
     näyttävät edes liloilta.”

Lukulampun valossa,
puret kynsinauhoja.

Tuijotat eteesi
kun patsas.

Kynnet näyttävät verenpunaisilta.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Tyhjyys

Vaikka kuinka yrittäisi
           tuntea.

Muutakin
           kuin tämän tyhjyyden.

On kai jo
myöhäistä.

Kukapa sinut enää
unestasi herättäisi
           ellei

oma painajaisesi.

Minä muistan

Minä muistan sinun naurusi.

Sinun surusi.

Sinun liikkeidesi täydellisyyden.

Poikien ilmeet, kun
ihan vahingossa
pudotit jotain.

Sinun selkäsi.

Muistan sinun kätesi,
minun käsieni kokoiset.

Sinun jalkasi.
Ne liikkuivat lakkaamatta.

Minä en voi unohtaa
sinun kasvojasi,
täydellistä nenääsi.
Silmiäsi.
Ne loistivat minulle.

Ne eivät loista enää.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Anna anteeksi

Anna anteeksi, etten sua
osannut suojella
annathan anteeksi sen
etten voinut sua tukea

Minä parhaani yritin
ja silti sut menetin
ei oo reilua tää
meistä kenellekään

Kai siellä jossain voit
mulle anteeksi antaa?
Vaikken itse itselleni
koskaan
Kai sinä siellä jossain
minua ajattelet?
Koska minä en sinua
mielestä saa

Joskus mietin että olit
liian hyvä lähtemään
ois mun pitänyt
enemmän yrittää

Vaan en mieltäsi voinut
ilman apuasi lukea
ei toista voi kukaan
oikeasti pelastaa

Kai siellä jossain voit
mulle anteeksi antaa?
Vaikken itse itselleni
koskaan
Kai sinä siellä jossain
minua ajattelet?
Koska minä en sinua
mielestä saa

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ne sanovat

Ne sanovat, että
kyyneleet puhdistaa

Että kuolema voi
elämän pelastaa

Että kaikella on
tarkoitus

Että surusta löytyä
voi totuus

Että kauneus on
katsojan silmissä

Että minä olen
tässä syystä

Ne taitavat olla
oikeassa.

Sinä et ole täällä enää

Sinä et ole täällä enää.
Et enää kulje mukana kouluun.
Et kummittele töissä.
Et ole olan takana, kun luen tenttiin.

Et ole osa tätä loppua.

Et aja enää pihaan.
Et hiivi enää viereen nukkumaan.
Et enää soita vain,
koska
”On kiva kuulla sun ääntä”

Et enää ärsytä, etkä aiheuta hymyä.
Eikä sinun enää tarvitse arvata,
mikä minua vaivaa.

Me olimme vapaita yhdessä
ja silti

olemme nyt vapaita toisistamme.