Unelma

Kaikki alkoi hattarasta,
vaaleanpunaisista pilvistä,
jotka muovautuivat
minun luomieni alla,
tahtoni mukaan.

Romahdettuaan linna
muuttui läjäksi
sitkeämpää tavaraa,
joka venyi kyllä,
muttei enää aivan
tahtoni mukaan.

Kun se hajosi, siitä
tuli kasa lautoja;
Aikaa kului, kun
keräsin palat ja
kasasin sen kovalla
työllä takaisin kokoon,
tahtoni mukaan.

Seuraavaksi oli
edessäni kasa hiekkaa,
joka valui sormieni
väleistä eikä suostunut
pysymään muodossa;
Yritin ja yritin,
mutta pieninkin
vuorovesi vei
kaiken mukanaan.

Nyt enää makaan
pilvilinnani päällä,
otan hiekanjyvän kerrallaan:
sen varovaisesti liimaan, ja
odotan apujoukkoja.

Rakastunut elämään

Kun on rakastunut elämään
on helppoa tietää kuuluvansa
juuri tähän, juuri nyt;
Jäädä veden varaan kellumaan
ilman tarvetta räpiköidä,
pysyä veden päällä,
            hallita.

Kun on rakastunut elämään
on helpompi antautua,
antaa hetken kannatella,
sulkea silmät ja huokaista.

Maailmantuska

Heräsin ydinsotaan
sokaisevaan valoon,
hengitys salpaantui,
hetken kaikki oli loppu,
kaikki oli hiljaista;
Ei ollut väliä
oliko se Venäjä
vai sittenkin USA
Selkäänpuukottajien
suurvalta.

Heräsin.
Avasin silmät ja
huomasin verhojen
välistä silmiini paistavan
auringon.

Nyt

Kirjoita runoksi se tunne,
kirjoita paperille ne sanat,
jotka kertovat miten
     nauru kuplii suupielissä,
miten kivet narisevat
kenkien pohjien alla.
    Miltä ystävän kaulahuivi
    halatessa tuoksuu,
millainen on keväinen
ilta-aurinko.

Sido lauseeseen
    uudelleen kukkiva orkidea,
sulavan lumen ja tuulen
huumaava tuoksu,
    sieluani soittavan musiikin
    rytmi ja sävel, tai
60 vuotta vanhan
jalkalampun keltainen,
hellä valo ja
    suuren nojatuolin tuttu
    halaus.

Kirjoita runo siitä,
    mihin riittävät
        kaksi pientä
            sanaa:

        Minä elän.

Valtaväylä

Ota valtaväylä,
aja sujuvasti,
taloudellisesti,
kuten on opetettu.

Jos varoitusvalo
syttyy ratin takana
älä panikoi, vaan
viittilöi rauhassa.
Älä aiheuta häiriötä.

Älä suutu muille,
ole reilu kuski,
mene samaa vauhtia,
kuin muutkin,
se on sujuvaa ajamista.

Perkele tätä valtaväylää,
minä valitsen
kinttupolun!

Kaksi yksinäistä

Yksin kaksi yksinäistä
toisensa poskea silittää.
    Liian myöhäistä,
    liian aikaista
    nyt olisi
rakastua.

Jää kysymykset ilmaan
hiljaisina, äänettä leijumaan.
    Ei vastauksia,
    ei ratkaisuja,
    vain kaksi
yksinäistä,

toistensa hiuksia koskettaa.

Jääkaappirunoutta

Mallikansalainen

Hän on unohtanut

mitä oli olla lapsi,

hän muistaa vain

halunneensa pärjätä.

Niin hän pärjäsikin,

osti hienoja pukuja

nousi sukunsa tuhkasta

unohtaen juurensa.

Norsunluutornistaan hän

on tuleva tuomitsemaan

vihreät opiskelijat ja

köyhät asunnottomat,

lapsenmieliset idealistit,

itse mainiosti pärjäten;

Yksin korkeuksiin

kohoten.

Tuska huomisesta

Epäuskon tuoma

loppumaton tuska

huomisesta;

Onko sekin tällainen,

kivulla täytetty,

ikävällä maustettu,

yksinäinen päivä?

Entä jos ei enää

jos ei vain jaksa,

selviytyä enää,

itkeä enää,

rakastaa enää,

voinko ketään?

Olenko vain

huuto äänetön?

Vieras

Missä täällä
olen minä?

Iloinen taapero,
joka rakasti
hoivata veljiään,
missä olet?

Pieni tyttö,
rakkautta täynnä,
oletko tämän
kyynisyyden alla?

Nuori nainen,
joka kaikelle
jaksoi nauraa,
oletko täällä?

Sinut minä tunnen,
joka menetit kaiken,
joka itkit ja huusit,
joka sulkeuduit,
joka pistät tikulla
silmään jokainen
päivä ja otat
minut kokonaan.

Missä täällä
olen minä?