Mallikansalainen

Hän on unohtanut

mitä oli olla lapsi,

hän muistaa vain

halunneensa pärjätä.

Niin hän pärjäsikin,

osti hienoja pukuja

nousi sukunsa tuhkasta

unohtaen juurensa.

Norsunluutornistaan hän

on tuleva tuomitsemaan

vihreät opiskelijat ja

köyhät asunnottomat,

lapsenmieliset idealistit,

itse mainiosti pärjäten;

Yksin korkeuksiin

kohoten.

Tuska huomisesta

Epäuskon tuoma

loppumaton tuska

huomisesta;

Onko sekin tällainen,

kivulla täytetty,

ikävällä maustettu,

yksinäinen päivä?

Entä jos ei enää

jos ei vain jaksa,

selviytyä enää,

itkeä enää,

rakastaa enää,

voinko ketään?

Olenko vain

huuto äänetön?

Vieras

Missä täällä
olen minä?

Iloinen taapero,
joka rakasti
hoivata veljiään,
missä olet?

Pieni tyttö,
rakkautta täynnä,
oletko tämän
kyynisyyden alla?

Nuori nainen,
joka kaikelle
jaksoi nauraa,
oletko täällä?

Sinut minä tunnen,
joka menetit kaiken,
joka itkit ja huusit,
joka sulkeuduit,
joka pistät tikulla
silmään jokainen
päivä ja otat
minut kokonaan.

Missä täällä
olen minä?