Matka on vasta aluillaan
kun ikkunat kiinni saa
ovet aukaistaan.
Ei voi kunnolla ymmärtää,
että matkan pää,
ei edes häämötä.
Uudet kasvot hämmentää,
olenko sama kuin ennen?
Vanha taakse jää,
se unelta näyttää.
Unessakävelijä olen ollut
ihan aina, niin oon kuullut
ja teen sitä taas.
Ei uskalla irrottaa ja pudota,
vaan luottaa ja uskoa
ois paljon helpompaa kai,
pysyä paikoillaan.
Olen niin valmis maailmaan
antaa tulla vaan
tänään ei pelätä saa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti