Puut ovat tulessa.
Keltaisissa, punaisissa,
värien liekeissä.
Kohtaus hiljainen,
sateen ropinaa,
ikkunoita vasten.
Maisema kuin maalaus,
elämä kuin elokuva,
hiljaisuus taustamusiikkia.
Menetettyjä tunteja,
äänetön huuto yössä,
suru kuin hulluus.
Mieleni on tulessa,
keltaisissa, punaisissa,
muistojen liekeissä.
Ne sade langetessaan
saa vihdoin hiipumaan.
Runoja ja muita kaunokirjallisia tuotoksia elämästä, kuolemasta ja kaikesta muusta.
Tämä ei nyt varsinaisesti liity kauniiseen runoosi, mutta: verhonikin ovat tulessa. Vaihdoin ne juuri. Ja mikä efekti siitä syntyikään! Verhoissa on syksyn värejä (että minä sitten niin tykkään noista verhoista), aurinko paistaa ulkona ja voimistaa värejä.. olen ihan mykistynyt. Huoneeni on täynnä kaunista syksyä.
VastaaPoista