Aamuaurinko

Aamuaurinko,
kipristelevät varpaat
untuvapeiton alla.
Tuulahdus kasvoilla
    kuumana päivänä.

Palaavat lintuaurat
    kevätiltana.
    Tähtitaivas,
täysi hiljaisuus.

Kiljahdukset
Linnanmäellä,
tahmainen hattara,
naurava lapsi.

Huulet niskassa,
    käsi kädessä.
        Nauru, jota ei voi
            millään lopettaa.

Uuden hajuveden tuoksu
    kotona salaa nuuskittuna.

Sinä katsot minua silmiin.
Väität vakavana, ettei tällä
maailmalla ole enää toivoa.

Asiakas nro 1058

Hän käveli sisään,
katsoi ympärilleen.
Liikkein häpeilevin
keräsi ostokset
siniseen muovikoriin.

Kiireesti kassalle veivät
rikkinäiset kengät,
ja leuka rinnassa hän
laski ostokset hihnalle.

"Kuusi viisikymmentä,"
en osannut muuta sanoa,
kun näin paljaassa ranteessa,
kaksi tappavaksi tarkoitettua,
arpeutunutta viiltoa.

"Kiitos, ja hyvää päivänjatkoa."

Itsetutkiskelun ongelma

Etsi sisäinen rauha,
sulje silmät,
putoa tyhjyyteen.

Näe itsesi
ulkopuolelta,
sisäpuolelta,
jokapuolelta.

Mutta enhän minä kestä edes peilistä katsovaa
kummaa kuvajaista.

Matkan huumaa on

Kävellä kohti
passintarkastusta.

Istua junaan,
kun ei tiedä,
minne on menossa.

Rakastua hetkeen,
jonka pian unohtaa.

Syödä
outoa ruokaa,
nähdä
outoja ihmisiä,
ajatella
outoja ajatuksia,
oudossa paikassa.

Löytää kotinsa
sydämestään,
jossa ei tiennyt
sitä edes olevan.

Kaunis ihminen

Ei ole kultaa hiuksillaan,

           vain maantiepölyä.

Silmissään ei merta,

          pelkkä sammalmatto.

Ei siroja nilkkoja,

          vain kaksi tukkia.

Ei virheetöntä ihoa,

          vaan ryppyjä ja arpia.

Mutta eikö juuri pöly

ole aineista hienoin?

          Se matkaa maan ääriin

          Ei ole ketjuun sidottu.

Ja eihän meri edes elä,

mutta sammal kuhisee,

          se kasvaa, muuttuu

          etenee valoa kohti.

Sirous voi olla myös

suuri heikkous jaloissa;

          tukit kantavat jopa

          maailmantuskan painon.

Rypyt ja arvet ovat merkkejä

tämän kauniin ihmisen

elämästä.

Uusi

Minä olen uusi,
olen suurempi,
olen erilainen.

Kuin metalli minä taivun,
kun elämä minua takoo.

Vaan enää en murru,

kuin lasi vasaran alla.

Sillä minä olen vahva,
minä olen heikko,
olen paljas,
olen naarmuuntuva.

Silti olen uusi.
Olen erilainen.

Minä.

Silloin satoi

Silloin satoi

koko päivän.

Eikä minua

huvittanut nousta.

Silloin,

kun puhelin soi.

Silloin,

kun äitisi soitti.

Sliloin,

kun sinä olit kuollut.

Silloin satoi

koko illan,

Kun taivaskin

Itki perääsi.