Ei ole kultaa hiuksillaan,
vain maantiepölyä.
Silmissään ei merta,
pelkkä sammalmatto.
Ei siroja nilkkoja,
vain kaksi tukkia.
Ei virheetöntä ihoa,
vaan ryppyjä ja arpia.
Mutta eikö juuri pöly
ole aineista hienoin?
Se matkaa maan ääriin
Ei ole ketjuun sidottu.
Ja eihän meri edes elä,
mutta sammal kuhisee,
se kasvaa, muuttuu
etenee valoa kohti.
Sirous voi olla myös
suuri heikkous jaloissa;
tukit kantavat jopa
maailmantuskan painon.
Rypyt ja arvet ovat merkkejä
tämän kauniin ihmisen
elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti